Avoimuus ja avoin kansankulttuuri

EUNIS 2005 -konferenssissa, jossa ehdotin, että: Vaikka kiinnostus avointa pääsyä kohtaan on alun perin keskittynyt tutkimusjulkaisuihin ja -aineistoihin sekä opetus- ja oppimateriaaleihin, kirjoittajat kokevat, että koulutusyhteisö voi hyötyä, jos IT-palveluosastot ottavat proaktiivisen roolin tarjoamalla tukimateriaalinsa (esim. asiakirjat, koulutusmateriaalit jne.) saataville sellaisilla lisenssiehdoilla, kuten Creative Commonsin tarjoamat. IT-palveluosastot ovat hyvässä asemassa ottamaan johtavan roolin tukimateriaaliensa avaamisessa useista syistä: IT-palveluyhteisöllä on yhteistyön ja jakamisen kulttuuri.

Avoin pääsy tukimateriaaleihin täydentää kiinnostusta avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöön ja tarjoamiseen. Institutionaalisesta näkökulmasta avoin pääsy IT-tukimateriaaleihin on vähemmän kiistanalaista kuin avoin pääsy opetus- ja oppimateriaaleihin tai tutkimusmateriaaleihin. Lisäksi IT-palveluosastot hyötyvät avoimen pääsyn resurssien tarjoamisesta saaduista kokemuksista, mukaan lukien kokemukset avoimen pääsyn hallintatyökaluista, koulutustarpeista, käyttäjien hyväksynnästä, testiympäristön tarjoamisesta jne.

Kuitenkin Creative Commons -lisenssien käyttöönoton koetut vaikeudet ovat johtaneet siihen, että IT-palveluosastot eivät ole tietääkseni ottaneet ehdottamaani johtavaa roolia resurssiensa avaamisessa. Kaksi vuotta myöhemmin minä, Scott Wilson (CETIS) ja Randy Metcalfe (JISC OSS Watch) katsoimme olevamme paremmassa asemassa ymmärtääksemme avoimuuden omaksumisen vaikeudet ja esitimme artikkelin Openness in Higher Education: Open Source, Open Standards, Open Access ELPub 2007 -konferenssissa. Artikkelissa ehdotimme, että kontekstuaalista lähestymistapaa avoimien standardien käyttöön (joka on havainnollistettu) voitaisiin soveltaa käytäntöihin ja toimintatapoihin avoimen sisällön tarjoamiseksi.

Mutta onko tällainen pehmeä lähestymistapa, joka kannustaa organisaatioita ottamaan pieniä askelia Creative Commons -lisenssien käyttöön, oikea? Voisimmeko oppia muilta sektoreilta, joilla on pitkä avoimuuden ja jakamisen perinne? Avoin kansankulttuuri Viime viikolla osallistuin Sidmouth Folk Week -tapahtumaan tanssijana (ja koomisena hahmona) Newcastle Kingsmen Sword Dancers -ryhmässä.

Ja tällä viikolla pidän muutaman päivän vapaata vapaaehtoisena Bath Folk Festival -tapahtumassa, jossa ylläpidän Bath Folk Facebook -sivua ja BathFolkFest Twitter -tiliä yhdessä Nicola McNeen kanssa sekä työskentelen Kirstyn ja Rich Pitkinin kanssa, jotka kuvaavat festivaalia videoille, jotka julkaistaan Bath Folk Festival YouTube -kanavalla. Suunnitellessamme sosiaalisen median käyttöä Bath Folk Festival -tapahtumassa olimme tietoisia tarpeesta kunnioittaa esiintyjien oikeuksia.

Ensimmäisen Bath Folk Festival Fundraiser -konsertin aikana (joka pidettiin 6. heinäkuuta) kaikki esitykset tallennettiin, ja kysyimme kaikilta esiintyjiltä, olivatko he halukkaita siihen, että julkaisemme videon YouTubessa (mahdollisuuksien mukaan kysyimme etukäteen, mutta se ei ollut aina mahdollista). Kaikki esiintyjät suostuivat tähän, joten pystyimme julkaisemaan yksittäiset online pharmacy no prescription -esitykset sekä 3 minuutin koosteen kaikista esiintyjistä. Sidmouth Folk Festival -tapahtumassa Taffy Thomas, Yhdistyneen kuningaskunnan ensimmäinen tarinankerronnan laureaatti, piti useita tarinankerrontatyöpajoja.

Related: SiteGround — Beginner-friendly shared and managed WordPress hosting with London data centres and fast 24/7 chat support..

Vaikka en päässyt osallistumaan yhteenkään työpajaan, näin hänet esiintymässä lyhyesti ja pystyin ottamaan muutamia valokuvia, joista yhden latasin myöhemmin Flickriin ja lisäsin Taffyn Wikipedia-sivulle (asianmukaisella Creative Commons -lisenssillä). Kuulin, että Taffy selitti, miten tarinankerrontaperinne perustuu tarinoiden välittämiseen muiden uudelleen kerrottavaksi.

“Ota niin paljon kuin haluat; käytä niin vähän kuin tarvitset” oli ymmärtääkseni hänen neuvonsa muille tarinankertojille, mutta sinun tulisi aina yrittää antaa tunnustus tarinoidesi lähteelle. Eikö olekin ihana tapa kuvata Creative Commons -nimeämislisenssiä, joka muodollisesti sallii muiden “jakaa — kopioida, levittää ja välittää teosta; muokata — mukauttaa teosta; käyttää teosta kaupallisesti seuraavin ehdoin: Nimeäminen — Sinun on mainittava teoksen tekijä tai lisenssinantaja heidän määrittämällään tavalla (mutta ei millään tavalla, joka antaisi ymmärtää, että he tukevat sinua tai teoksen käyttöäsi).” Tämä jakamisen kulttuuri muiden rikastuttamiseksi on syvästi juurtunut kansankulttuuriin, ja monet esiintyjät pitävät työpajoja, joissa he jakavat asiantuntemustaan, tietojaan, taitojaan ja vinkkejään.

Esimerkki tällaisesta jakamishalukkuudesta nähtiin Sidmouthin Late Night Extra -show’ssa, kun Kingsmen ja Gaorsach (Aberdeenissa toimiva naispuolinen rapper-ryhmä – ei, miekkaperinne ei ole vain miehille!) kokoivat shown, jossa oli yksittäisiä tansseja (pitkä miekkatanssi Kingsmeniltä sekä reelejä ja jigejä Gaorsachin tanssijoilta) ja finaalina yhteinen rapper-tanssi, jossa oli 13 tähden lukko. Tietenkin avoimuus voi olla myös riskialtista. Jotkut esiintyjät saattavat haluta veto-oikeuden videotallenteisiin, jos asiat menevät pieleen.

Our pick: Namecheap — Low-cost domain registration and transfers with free lifetime WHOIS privacy on most TLDs..

Mutta kansanperinne tuntuu ajattelevan, että kun esitys on tehty, se kuuluu yleisölle, virheineen kaikkineen. Ja jos katsot videon loppua, 12 minuutin kohdalla, onko se virhe vai ominaisuus? Johtopäätökset Voidaan väittää, että vaikka harrastajat saattavat olla halukkaita sallimaan muiden tallentaa ja julkaista heidän toimintaansa, se on erilaista ammattilaisille, joiden on harkittava esimerkiksi liiketoimintamalleja ja kestävyyttä.

Mutta Sidmouth Folk Weekin ja Bath Folk Festivalin esiintyjiin kuuluu ammattilaisia tai puoliammattilaisia, jotka näkevät hyödyt siitä, että muut edistävät heidän työtään. Jos näin on folk-ihmisten kohdalla, mitä argumentteja meillä korkeakoulutuksessa työskentelevillä voisi olla olla ottamatta vastaavia lähestymistapoja ja olematta valmiita siihen, että esimerkiksi konferenssiesitelmiä pidetään julkisena omaisuutena?

Päätän yhteenvedolla ensimmäisestä Bath Fundraiser -konsertista, joka havainnollistaa, miten muut (tässä tapauksessa Rich ja Kirsty Pitkin, jotka tallensivat konsertin) voivat tuoda lisäarvoa tällaisiin tallenteisiin, tässä tapauksessa The Grey Blues, Katherine Mann & Marick Baxter, Martin Vogwell, Northgate Rapper Sword Dancers, Jumping Rooves, Angel Ridge ja Brian Finnegan Band. 1 kommentti Kirsty Pitkin 11. elokuuta 2011 klo 9.34 Hei Brian Olemme juuri lisänneet toisen videon ( http://youtu.be/ypzMDj48r2E ), jossa irlantilainen laulaja Mai Hernon keskustelee laulujen hankkimisesta perinnemusiikkikulttuurissa ja esiintyjän (ja häntä edeltäneiden) vastuusta ylläpitää ja välittää lauluja eteenpäin lahjana.

Hän tiivistää melko hyvin yhteisön asenteen avoimuuteen ja materiaalin jakamiseen.

P.S. A few readers have asked which managed wordpress hosting we actually reach for — it's WP Engine; take a look here if you want the current details.