IT-palvelut keksivät itsensä uudelleen

UCISA Management Conference on suunnattu IT-palveluosastojen ylimmälle johdolle (ja houkuttelee myös muita vastaaviin tukipalveluosastoihin, mukaan lukien kirjasto, osallistuvia). Olin erittäin iloinen saadessani kutsun puhua näin korkean profiilin konferenssissa, joka keräsi yli 300 osallistujaa.

Konferenssi oli myös erittäin onnistunut; kuten Owen Stephens tiivisti Overdue Ideas -blogissaan: Kuinka usein lähdet konferenssista inspiroituneena ja päädyt kuitenkin takaisin arjen pyörteisiin? Mielestäni tänä vuonna UCISA-konferenssi on haastanut minut tekemään joitakin muutoksia. Joten – haluan palata ja tehdä ainakin yhden asian, joka mainittiin viimeisten 3 päivän aikana. Se voi olla tapa, jolla olen vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa (Stephen Heppell), illallinen kollegoideni kanssa (Tim Smit), kumppanuuksien kehittäminen yhteisön kanssa (Michael Ahern ja Craig Hickson) tai työskentely opiskelijoiden kanssa heitä vastaan (Brian Kelly) tai jotain muuta, jonka jokin puhujista on inspiroinut.

Joten – haaste minulle palata ja tehdä jotain toisin. Ja haaste kaikille UCISA-delegaateille (ja muille tätä lukeville) – muuttakaa jotain tavassa, jolla työskentelette tai tarjoatte palvelua. Jos haluatte, jättäkää kommentti kertoaksenne, mikä se on.

JISC Conference 2007 -tapahtumassa, johon osallistuin aiemmin tällä viikolla, minulla oli mahdollisuus keskustella useiden UCISA:n henkilökunnan jäsenten kanssa ja sain yhteenvedon viime vuoden UCISA-konferenssin palautteesta. Olin erittäin iloinen huomatessani, että esitelmäni sai arvosanan 3,2 sisällöstä ja 3,4 esityksestä (arvosana 4 oli erinomainen). Esitelmä sai kolmanneksi korkeimman arvosanan (ja toivon, etten loukkaa kenenkään yksityisyyttä kertomalla, että Tim Smit sai korkeimman arvosanan, täydellisen 4 keskiarvona esityksestään Creating Dreams).

Erityisen ilahduttavaa oli, että esitelmäni sai niin korkeat arvosanat, koska kuten otsikko “IT-palvelut: apua vai haittaa?” osoittaa, ehdotin, että IT-palvelujen perinteiset lähestymistavat IT:n tarjoamiseen ja tukemiseen eivät ehkä enää sovellu Web 2.0 -ympäristössä. Palaute osoitti, että sen sijaan, että IT-palvelupäälliköt toimisivat kuin kalkkunat, jotka äänestävät joulun puolesta, he ovat itse asiassa tietoisia tarpeesta keksiä itsensä uudelleen.

Tämä oivallus iski minuun, kun minut kutsuttiin pitämään jatkoesitelmä Itä-Midlandsin yliopistojen IT-palvelupäälliköille viime marraskuussa. Minulle valkeni, ettei minun oikeastaan tarvinnut jankuttaa muutoksen tarpeesta; osallistujat olivat pikemminkin kiinnostuneempia siitä, miten IT-palvelujen tulisi toteuttaa muutos. En ole ainoa, joka ajattelee tällä tavalla. Eilen Mark Sammons, Edinburghin yliopiston vanhempi tietojenkäsittelyvirkailija (ja tämän blogin avustaja), julkaisi blogissaan kirjoituksen IT-palvelut 2.0:sta.

Aiheeseen liittyvä: WP Engine — Premium-hallittu WordPress-isännöinti, jossa on Ison-Britannian tietokeskusvaihtoehdot, lavastus ja 24/7 asiantuntijatuki..

Mark ennusti, että “5 vuoden kuluttua IT-palvelut ovat lähes täysin tunnistamattomia nykyiseen verrattuna.” Sen sijaan, että Mark tuntisi olonsa uhatuksi tällaisista muutoksista, hän on hyvin optimistinen tulevaisuuden suhteen: “Näen suuren mahdollisuuden tässä uudessa maailmassa, tässä “IT-palvelut 2.0:ssa”. Olen iloinen, että Mark on keksinyt termin “IT-palvelut 2.0” viittaamaan IT-palvelujen nykyaikaistamiseen muuttuvan ympäristön heijastamiseksi.

Ja tuen sydämellisesti hänen visiotaan muutoksesta: Todellinen haaste on siis IT-palvelujen sopeutuminen, palvelujen tarjoaminen loppukäyttäjien yhteistyön tai viestinnän ja toistensa auttamisen tukemiseksi sekä suuremman arvon tarjoaminen organisaatiolle. Tietenkin tulee olemaan menetyksiä, kuten tukityöntekijät, jotka eivät pysty oppimaan kehittämään uusia palveluja, syrjäytyvät yhä enemmän, heistä tulee yhä tarpeettomampia, mutta monin tavoin se on jännittävää – mahdollisuus siirtyä reaktiivisesta ympäristöstä yhä rikkaampien uusien palvelujen tarjoamiseen on paljon mielenkiintoisempaa (ainakin minulle).

Olen iloinen löytäessäni yhä enemmän todisteita siitä, että IT-palvelut sopeutuvat nopeasti Web 2.0 -ympäristöön. Mutta mihin se jättää kirjaston? Termiä “Kirjasto 2.0” on jo väitetty käytettävän viittaamaan Web 2.0 -teknologioiden käyttöön kirjastokontekstissa, joten meidän on ehkä keksittävä kömpelömpi ilmaus “Kirjastopalvelut 2.0” kuvaamaan kirjaston uudelleenkeksimistä.

Katsomisen arvoinen: SiteGround — Aloittelijaystävällinen jaettu ja hallinnoitu WordPress-isännöinti Lontoon palvelinkeskuksilla ja nopealla 24/7 chat-tuella..

Mutta löytyvätkö kirjastopalvelut 2.0 vai ovatko ne IT-palvelujen 2.0 jäljessä? Tai toisaalta, onko tämä termi tarpeeton, koska kirjasto on aina korostanut käyttäjän tärkeyttä ja tarvitaan vain pientä uudelleenfokusointia? 3 kommenttia Mark Sammons 16. maaliskuuta 2007 klo 12.19 Brian, kiitos linkityksestä blogiini.

Olen aina ajatellut, että kirjastopalvelut ovat ainakin osittain onnistuneet olemaan IT-palvelujen edellä näiden uusien palvelujen suhteen. Esimerkiksi olen varma, että useimmat ovat jo tunnistaneet Googlen kaltaisten palvelujen uhan/mahdollisuuden.

He tunnustavat, että Google on tietoportaali, jota käyttäjät hyödyntävät. Tämä on varmasti osa kirjastopalvelujen 2.0 roolia – ymmärtää, hallita, organisoida ja suodattaa näitä monia uusia käytettävissä olevia tietolähteitä. Oletetaan esimerkiksi, että oikeustieteellisellä tiedekunnalla oli useita resursseja ja se tarvitsi palvelun, jonka avulla käyttäjät voivat tarkistaa, ristiinviitata ja tehdä muita tarkistuksia tapauksiin. IT-palvelut saattaisivat pystyä tuottamaan jotain mashupin kaltaista, joka tekisi tämän, mutta mistä tiedot tulisivat?

IT-ihmisenä minulla on vain vähän käsitystä erilaisista internet-, intranet- ja muista resursseista, joita voitaisiin käyttää. Vaarana on, että väärien resurssien valitseminen johtaisi klassiseen: Roskaa sisään johtaa aina roskaa ulos.

Ne, jotka ovat työskennelleet kirjastopalveluissa, ovat neuvoneet ihmisiä tietoresursseista monien vuosien ajan, ja Web 2.0:n myötä tietolähteitä tulee olemaan paljon enemmän (käyttäjän, tietokoneen tai perinteisesti tuotettuja) ja siitä seuraa lisääntynyt tarve tietojen hallintaan ja suodattamiseen. He tulevat olemaan niitä, jotka neuvovat ihmisiä resursseista, joita heidän tulisi käyttää, ja niistä, joita heidän ei pitäisi käyttää (ja tässä tulee esiin syvällinen ymmärrys Wikipedian hyvistä ja huonoista puolista!).

Tärkeää on, että kun etenemme yhä pidemmälle asioihin kuten RSS-syötteet ja verkkopalvelut ja vastaavat, lähestymme yhä lähemmäs tietotulvaa, ja siksi kirjastopalvelujen suodatusroolista tulee yhä tärkeämpi. Ja vaikeampi. Epäilen, että tämä kypsyessään alkaa työntää Web 2.0:n rajoja – kun käyttäjät saavat yhä enemmän näistä Web 2.0 -palveluista, he alkavat nähdä näiden palvelujen API-rajapintojen rajoitukset ja kaipaavat älykkäämpää verkkoa, joka mahdollistaa semanttisesti ystävällisemmät, hienojakoisemmat lähestymistavat tietoihin. Ja se on tie Web 3.0:aan…