Asioita, joita voimme oppia Facebookista

, kirjoittanut Brian Kelly | 4. lokakuuta 2011 | Facebook | 15 kommenttia Oletko tyytyväinen, vihainen vai välinpitämätön Facebookin kehitykseen (valokuva otettu Kelvingrove Museumissa, Glasgow’ssa) Todisteiden tarkastelu Mikä on kantasi Facebookin viimeaikaiseen kehitykseen? Oletko vihainen ja olet ehkä jo poistanut Facebook-tilisi, kuten yksi tai kaksi Facebook-seuraajaani? Tai ehkä olet välinpitämätön tai jopa tietämätön Facebookin viimeaikaisista kehityksistä. Siinä tapauksessa käytät todennäköisesti vain Facebookia työkaluna etkä osallistu keskusteluihin Facebookista ja yksityisyydestä. Hieman ennen matkaa Glasgow’hun tänä viikonloppuna kysyin ehdotuksia paikoista, joissa vierailla, ja asioista, joita tehdä. Päätin käyttää kolmea pääasiallista sosiaalista verkostoani saadakseni anekdoottista näyttöä Twitterin, Facebookin ja Google+:n nykyisestä käytöstä. Kyselyyni vastauksena sain kolme vastausta neljältä ihmiseltä Twitterissä (mukaan lukien yksi, joka ehdotti, että minun pitäisi vierailla Edinburghissa!), 16 kommenttia viideltätoista ihmiseltä Facebookissa ja neljä kommenttia Google+:ssa. Vaikka tämä viittaisi siihen, että Facebook on minulle tehokkain sosiaalisen verkostoitumisen ympäristö, vastausten määrä on suhteutettava sosiaalisen verkoston kokoon. Mutta koska minulla on 2 583 seuraajaa Twitterissä, 625 ystävää Facebookissa ja 417 seuraajaa Google+:ssa, tämä näyttää vahvistavan Facebookin henkilökohtaisen arvon minulle. Mutta entä isompi kuva? Adrian Smartin kirjoituksessa “Why Facebook’s new Open Graph makes us all part of the web underclass”, joka julkaistiin äskettäin Guardianin verkkosivustolla, Adrian väitti, että “Jos et maksa läsnäolostasi verkossa, olet vain tuote, jota käyttää sinua suurempi organisaatio”. Tämä oli mielestäni hyvin elitistinen artikkeli, jossa vihjattiin, että: Kun omistat verkkotunnuksen, olet verkon ensimmäisen luokan kansalainen. Talon omistaja ja maanomistaja. Se, mitä voit tehdä omalla verkkosivustollasi, on vain hyvin laajasti lain ja käytäntöjen rajoittamaa. Voit julkaista haluamaasi sisältöä. Voit käyttää haluamaasi ohjelmistoa, mukaan lukien itse kirjoittamaasi tai mukauttamaasi ohjelmistoa. Ja voit suunnitella sen näyttämään haluamaltasi, mikä viittaa siihen, että olet toisen luokan kansalainen, jos käytät ensisijaisesti institutionaalista verkkosivustoasi tai, kuten minä, WordPress.com-sivustoa, joka rajoittaa tämän blogin lisäosia ja ulkoasua. Itse asiassa olet pahempi kuin toisen luokan kansalainen: Kun käytät ilmaista verkkopalvelua, olet alaluokkaa. Parhaimmillaan olet vieras. Pahimmillaan olet kerjäläinen, joka surffaa verkossa ja etsii murusia. Se on klisee, mutta kannattaa toistaa: jos et maksa siitä, et ole asiakas, olet tuote. Tässä elitistisessä näkemyksessä näyttää siltä, että ellet hallitse omaa verkkotunnustasi, olet alaluokan jäsen. Artikkeli jatkaa sivallusta erityisesti Facebookia kohtaan. Mutta oli huvittavaa, kun näin Guardianin @currybetin (Martin Belam) twiitin, joka huomautti, että: Tuolla “Facebookin vaara” -kirjoituksella @adrianshortilta on 2 000 tykkäystä ja sitä on luettu lähes 3 000 kertaa Facebook-sovelluksessamme http://bit.ly/pUKVXP Kyllä, näyttää siltä, että “verkon alaluokka” on valmis jakamaan sitoutumisensa vertaistensa kanssa käyttämällä Facebook-tykkäystä tai Guardianin Facebook-sovelluksen tarjoamaa muurattua puutarhaa – ja melko suurina määrinä. Kaikukammion välttäminen Olen kuvannut polarisoitunutta tilannetta, jossa kirjoitukset kuvaavat Facebookin erilaisia ongelmia, kuten syitä sarjaan artikkeleita, joissa on kuvattu, miten Facebook seuraa sinua verkossa jopa uloskirjautumisen jälkeen, Facebook kiistää evästeiden seurantaväitteet, Facebook korjaa evästeiden toiminnan uloskirjautumisen jälkeen ja Yhdysvaltain kongressiedustajat pyytävät FTC:tä tutkimaan Facebookin evästeitä. Mutta vaikka Nik Cubrilovic, kirjoituksen kirjoittaja, jossa hän syytti Facebookia käyttäjiensä seuraamisesta, vaikka he kirjautuisivat ulos sosiaalisesta verkostosta, on sittemmin kirjoittanut kirjoituksen siitä, miten Facebook teki muutoksia uloskirjautumisprosessiin, jossa hän kuvaa, miten kyseiset evästeet nyt käyttäytyvät kuten niiden pitäisi (ne ovat edelleen olemassa, mutta ne eivät enää lähetä takaisin henkilökohtaisesti tunnistettavia tietoja uloskirjautumisen jälkeen), näemme edelleen twiittejä, joissa alkuperäisiä havaintoja toistetaan. Näytämme myös jättävän huomiotta muut näkökulmat, mukaan lukien Facebook-insinööri Gregg Stefancikin kommentin: Olen insinööri, joka työskentelee näiden järjestelmien parissa. Haluan tehdä selväksi, että tietoturva- tai yksityisyysloukkausta ei tapahtunut. Facebook ei tallentanut tai käyttänyt mitään tietoja, joita sen ei olisi pitänyt. Kuten jokainen internetin sivusto, joka personoi sisältöä ja pyrkii tarjoamaan turvallisen kokemuksen käyttäjille, asetamme evästeitä käyttäjän tietokoneelle. Kolme näistä evästeistä joillakin käyttäjien tietokoneilla sisälsi yksilöllisiä tunnisteita, kun käyttäjä oli kirjautunut ulos Facebookista. Emme kuitenkaan tallentaneet näitä tunnisteita uloskirjautuneille käyttäjille. Siksi emme voineet käyttää näitä tietoja seurantaan tai mihinkään muuhun tarkoitukseen. Lisäksi korjasimme evästeet, jotta ne eivät sisällä yksilöllisiä tietoja tulevaisuudessa, kun ihmiset kirjautuvat ulos. Mielestäni on tarpeen ymmärtää paremmin asioiden monimutkaisuutta ja olla valmis kuuntelemaan muiden näkemyksiä eikä vain vastaamaan “kaikukammioissa” kuten Twitterissä esitettyihin näkemyksiin. Mitä voimme oppia Facebookista? Jotta keskustelu siirtyisi eteenpäin Twitterin kaikukammiosta, haluaisin tiivistää joitakin Facebookin näkökohtia, joita tulisi harkita syvällisemmin. “Saumaton jakaminen” voisi olla houkutteleva käsite: Äskettäinen Bashki-blogin kirjoitus ilmoitti “Facebook Wants to Change the Way You Share” ja kuvasi, miten “Facebook haluaa poistaa mahdollisimman paljon kitkaa jakamisesta, jotta se integroituu saumattomasti käyttäjän verkkotoimintaan”. Kun kuulin termin “saumaton jakaminen”, se muistutti minua JISC:n visiosta yli 10 vuoden takaa koskien Distributed National Electronic Resourcea (DNER, kuten siihen alun perin viitattiin). Kuten kuvasin julisteessa “Approaches To Indexing In The UK Higher Education Community”, joka esitettiin WWW 9 -konferenssissa toukokuussa 2000: “DNER pyrkii tarjoamaan saumattoman pääsyn JISC-palveluntarjoajien tarjoamiin elektronisiin resursseihin”. Julisteen ideat heijastivat Reg Carrin, Oxford University Library Servicesin johtajan, kuvaamaa DNER-visiota, joka artikkelissa “Creating the Distributed National Electronic Resource” väitti, että “jos DNER aikoo toimittaa tavarat kuvatulla tavalla, sen on tehtävä se huolellisesti integroidulla, joustavalla ja saumattomalla tavalla”. Olkaamme rehellisiä ja myöntäkäämme, että myös korkeakoulutuksessa pyrimme tarjoamaan saumattoman jakamisympäristön. Tämä on positiivinen termi, ja meidän tulisi välttää tämän termin väärintulkintaa. Haluamme ymmärtää ja vastata käyttäjien vuorovaikutukseen: Osallistuin äskettäin oppimisanalytiikkaa koskevaan kokoukseen, jota Wikipedia kuvaa “datan mittaamiseksi, keräämiseksi, analysoimiseksi ja raportoimiseksi