”Ei se, mitä teet, vaan se, että teit sen”

Brian Kelly | 2. tammikuuta 2012 | Sosiaalinen verkko | 4 kommenttia On taipumus korostaa konkreettisten toimien hyötyjä, joihin liittyy merkittävää ajan ja energian panostusta: tieteellisten kokeiden suorittaminen; sidosryhmäyhteisöjen haastatteleminen; tutkimuspaperin kirjoittaminen; ohjelmiston kehittäminen; tapahtumien järjestäminen; jne. Korkeakoulusektorin ulkopuolella näemme tämän esimerkiksi uudenvuoden kunniamerkkiluettelosta, jossa kuvataan, miten ”Yhteensä 984 henkilöä on suositeltu kuningattarelle palkinnon saajiksi. 70 prosenttia palkinnonsaajista on paikallissankareita, jotka ovat tehneet erinomaista työtä yhteisöissään.” Et saa palkintoa tai ylennystä merkityksettömästä työstä, vai mitä? En haluaisi kritisoida ihmisiä, ”jotka ovat tehneet erinomaista työtä yhteisöissään” – vaikka, kuten Observerissa kuvataan, ”on paljon vaikeampaa nähdä perusteluja sille, että ennennäkemätön kolmannes ritarinarvoista myönnettiin pankkiireille ja liikemiehille, mukaan lukien Paul Ruddock, hedge-rahastonhoitaja ja konservatiivien lahjoittaja, joka hyötyi Northern Rockin romahduksesta.” Mutta sen sijaan, että tekisin tämän ilmeisen poliittisen huomion, tunnen myös tarvetta pohtia niiden pienten päätösten ja tekojen seurauksia, joita me kaikki voimme tehdä ja joilla voi olla vaikutusta koko yhteiskuntaan, jossa elämme. Tämä pitää selvästi paikkansa siinä parlamentaarisessa demokratiassa, jossa elämme. Viime vuonna osallistuin demokraattisiin prosesseihimme äänestämällä eduskuntavaaleissa. Ja vaikka on totta, että olen tyytymätön tulokseen ja sitä seuranneisiin seurauksiin, tiedän, että näin länsimainen demokratia toimii, ja minun on hyväksyttävä ääneni seuraukset liberaalidemokraateille pitääkseni konservatiivit poissa Bathissa. Äänestämistä eduskuntavaaleissa neljän–viiden vuoden välein pidetään hyväksyttynä tapana, jolla parlamentaarinen demokratia toimii Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Mutta äskettäin minulle on tullut mieleen, että näemme samankaltaisia vaikutuksia myös verkossa, jossa yksilöiden pienillä teoilla voi olla merkittävä vaikutus sekä verkossa että sen ulkopuolella (todellisessa) maailmassa. Näemme tämän Google-hauissa, joissa ensimmäisiin tuloksiin vaikuttavat sivustolle johtavien linkkien määrät. Ihmiset, jotka luovat verkkosivuja, jotka sisältävät linkkejä muille sivuille, auttavat siten äänestämään sivuja, jotka näytetään Google-haun kärjessä. Yksittäisten verkkosivujen tekijöiden vaikutus on nykyään todennäköisesti melko vähäinen, sillä hakukoneoptimoijat käyttävät erilaisia muita tekniikoita manipuloidakseen Googlen hakualgoritmeja. Sosiaalinen media tarjoaa kuitenkin vaihtoehtoisen tavan, jolla yksinkertaisilla teoilla voi olla vaikutusta. Oxfordin yliopiston Facebook-sivu kertoo, että sivulla on ”349 820 tykkäystä” ja ”5 549 puhuu sivusta”. Kun katsomme sivun uusinta Facebook-tilapäivitystä, instituution juhlapäivätoivotusta, näemme, että 707 ihmistä on tykännyt siitä ja 192 kommenttia on jätetty. Keveiden toimintojen, kuten resurssin tykkäämisen, resurssin suosikkeihin lisäämisen tai käyttäjän seuraamisen, seuraukset valkenivat minulle Twitter-verkkosivuston (ja iPod Touchini Twitter-sovelluksen) äskettäisen päivityksen jälkeen. Ihmisten, joita seuraan Twitterissä, toiminnot on nyt korostettu, joten kuten kuvasta näkyy, voin nähdä, miten J Paul Getty -museon Twitter-tili on tykännyt Carl Silvan twiitistä, miten Garret McMahon on alkanut seurata Elaine Byrneä ja Clay Shirkyä, James Burke ja Mike Gulliver seuraavat nyt Rupert Murdochia. Kesäkuussa 2010 Christina Rogge ehdotti tapoja, joilla voisimme RAKENTAA KOLLEKTIIVISTA ÄLYKKYYTTÄ TWITTERIN AVULLA, ja marraskuussa Mashable-blogin kirjoitus kuvasi, miten verkon hashtag-merkitseminen voisi parantaa kollektiivista älykkyyttämme. Myös viime vuonna Anthony Deacon ehdotti tapoja käyttää Facebook-ryhmiä kollektiivisen älykkyyden valjastamiseen. Vuoden 2010 eduskuntavaaleissa konservatiivit saivat 10 706 647 ääntä, työväenpuolue 8 604 358 ja liberaalidemokraattinen puolue 6 827 938 ääntä (mukaan lukien yksi minulta). Oxfordin yliopiston Facebook-sivusta on myös 349 831 tykkäystä, myös yksi minulta. Mietin, tuottavatko merkityksettömät toimintani sosiaalisen median sivustoilla hyödyllisemmän tuloksen kuin ääneni viime vaaleissa? Ja vaikka tarvitsemme edelleen ihmisiä ”tekemään erinomaista työtä yhteisöissään”, meidän tulisi myös muistaa, että tietyssä määrin: ”Ei se, mitä teet, vaan se, että teit sen. Se tuottaa tuloksia.” ”Se” voi tarkoittaa merkkiä äänestyslipussa tai klikkausta Tykkää- tai +1-painikkeessa. Aktivistit ymmärtävät, kuinka tärkeää on saada ihmiset käyttämään äänioikeuttaan vaaleissa. Meidän on ymmärrettävä samankaltaisten pienimuotoisten toimien mahdollinen merkitys verkkovmpäristössä. Twitter-keskustelu Topsysta: [ Näytä ] 51.379915 -2.331708 4 kommenttia John Kirriemuir 5. tammikuuta 2012 klo 11.41 Ehkä näkyvin esimerkki Google-haun, linkkien ja politiikan yhteydestä liittyy hyvin niukkaan toiseen sijaan Iowa Caucusissa, Rick Santorumiin. Jos et ole koskaan googlannut hänen nimeään, tulokset voivat olla (odottamatta) NSFW. Lisää siitä, miten tämä syntyi, täällä: http://en.wikipedia.org/wiki/Campaign_for_%22santorum%22_neologism Siinä (erittäin) epätodennäköisessä tapauksessa, että hänestä tulee POTUS, mietin, voiko hän käyttää jonkinlaista toimeenpanovaltaa saadakseen Googlen poistamaan hänen ”ongelmansa”.